NORFOLK.
Siis, Bolingbroke, kavalaa kitaas myöten
Sydämmes pohjiin saakka: valehtelet!
Calais'lle varatusta lainasta
Kuninkaan sotureille oikein maksoin
Kolm' osaa, loput sallittiin mun pitää,
Kosk' oli majesteetti mulle velkaa
Jäännöksen matkalaskusta, kun hälle
Kuningattaren Ranskasta ma toin.[2]
Se valhe niele! — Mitä Glosteriin,
Niin hänt' en tappanut; mut häpeekseni
Löin siinä laimin pyhän tehtäväni. —
Ja, lord Lancaster, mitä teihin tulee,
Vastustajani arvokkaaseen isään,
Niin hengellenne kerran panin paulan;
Se rikos arkaa sieluani vaivaa;
Mut ennenkuin sain viimeks sakramentin,
Sen tunnustin ja teiltä varta vasten
Anteeksi pyysin; toivon, että sainkin.
Siin' on mun vikani. Muut syytteet kaikki
Ne ovat vihan kaunaa ilkimyksen,
Katalan, epäsuvustuneen konnan,
Jonk' itse tahdon urhokkaasti voittaa,
Ja vastavuoroon kintaani ma heitän
Nyt jalkoihin sen korskan kavaltajan,
Ritarikuntoni näin näyttääkseni
Parhaissa hänen sydänverissään.
Jott' onni tämä pian koittais mulle, —
Määrätkää, herra, päivä taistelulle.
KUNINGAS RICHARD.
Vihaiset loordit, neuvoani kuulkaa,
Se sapen huoltaa suonta iskemättä.
En ole lääkäri, mut tunnen kaavan:
Syvä viha leikkaa liian syvän haavan.
Sopikaa, anteeks suokaa, unhottakaa,
Pois suoneniskun kieltää lääkär' vakaa.
Siis, setä, rauhantekoon! Lauhtokaa
Te poikaanne, ma tyynnän herttuaa.
GAUNT.
Vanhalle rauhanteko sopiikin. —
Pois heitä, poika, pantti Norfolkin.
KUNINGAS RICHARD.
Te, Norfolk, sama tehkää.
GAUNT.
Henrik, mitä?
Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä.
KUNINGAS RICHARD.
Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun.
NORFOLK.
Kuningas, jalkoihisi laskeun.
Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen;
Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen,
Mi kuolon kiusaks elää haudallani,
Pelastan pilkan häpeästä ani.
Häväisty, petteess' olen, syyttehessä
Ja herjan myrkkynuoli sydämmessä;
Herjaajan sydänveret yksin vois
Mua auttaa.
KUNINGAS RICHARD.
Kiukkus voita. Pantti pois!
Voi jalopeura leopardin suuttaa.[3]
NORFOLK.
Niin, mut sen pilkkuja ei voi se muuttaa.
Vie häpeäni, niin saat pantinkin.
Saasteeton nimi aarre kallihin
On päällä maan; sen puutteess' olet vainen
Kullattu savi, tomu kiiluvainen.
Jalo henki taatussa on povessa
Kuin helmi kuuden lukon takana.
On kunnia mun elämäni tyyty;
Vie kunnia, niin elämä on myyty.
Siis, enkö syystä kunniaani puolla?
Ma siinä elin, sille tahdon kuolla.
KUNINGAS RICHARD.
Pois ensin lanko pantin heittäköön.