1. RENKI.
Miks tarhapiirissämme noudattaa
Lakia, muotoja ja sopusuhtaa
Ja tehdä siitä luja mallivalta,
Kun maamme, meren ympäröimä tarha,
On lauhaa täynnä, kukat läkähtyneet,
Puut latvomatta, pensasaidat kuivat,
Lamassa lavat, terveelliset yrtit
Matoja kiehuvat?
PUUTARHURI.
Vait, vaiti siitä!
Ken tämän laaduttoman kevään salli,
Nyt itse näki lehden lähtevän;
Tuon lauhan, jota laajat lehvät kaihti,
Ja joka uurti, tukevan kun näytti,
Sen Bolingbroke pois kitki juurineen,
Tarkoitan: Bushyn, Wiltshiren ja Greenin.
1. RENKI. Ne onko kuolleet?
PUUTARHURI.
On, ja Bolingbroke
Kuninkaan aulin vallannut. — Oi, sääli,
Ett' ei hän maataan laittanut niin ruokkoon,
Kuin tämän tarhan me! Näet, määräajoin
Me marjapuiden kuoreen haavan teemme,
Ett' ydystä ja voimast' eivät paisuis
Ja liikaa rehevyyttään lahoaisi;
Jos näin hän suurten tehnyt ois ja pöyhkäin,
Nää alamaisen hedelmää nyt kantais
Ja hän sais sitä maistaa. Nälkävesat
Me katkomme, ett' eläis viljaoksat;
Jos niin ois tehnyt hän, niin päässään ois
Nyt kruunu, jonka turhuus syyti pois.
1. RENKI. Siis kuningasko kukistetaan, niinkö?
PUUTARHURI.
Jo nutistettu on, ja kukistetaan
Piankin. Viime yönä tuli kirje
York-herttualta ystävälle tänne;
Pahoja tiesi se.
KUNINGATAR.
Tää vaitiolo
Tukeuttaa mun.
(Astuu esiin.)
Sa kuva Aatamin,
Tään tarhan pantu hoitajaks, kuin julkee
Noin karvaan sanan haastaa karkas kieles?
Mik' Eeva, mikä käärme sinut johti
Kirottuun toiseen syntiinlankeemukseen?
Richardko kukistettu? Uskallatko,
Parempi tuskin maata, ennustaa
Moist' alennusta? Milloin, missä, kuinka
Sait moiset tiedot? Puhu, kurja raukka!
PUUTARHURI.
Anteeksi, rouva: pieni ilo sitä
On kertoa; mut totta, minkä sanon.
Kuningas Richard Bolingbroken vahvass'
On turvassa; nyt vaa'assa on onni;
Miehenne kupissa on vain hän itse
Ja joku häntä keventävä tyhmyys;
Mut suuren Bolingbroken kupissa,
Pait häntä, kaikki Englannin on päärit,
Ja näillä Richardin hän painaa ylös,
Lontooseen menkää, niin te näette sen:
Ma haastan, minkä tietää jokainen.
KUNINGATAR.
Kopea turma, jalalt' aina virkku,
Mua eikö koske sanomas? Ja minä
Saan viimeksi sen tietää? Viimeks aiot
Mua tervehtää, siks että kauimmin
Ma povessani surus säilyttäisin! —
Pois, naiset, Lontooseen, pois, katsomaan
Nyt Lontoon kuningasta murheessaan!
Niin onko käypä, että, katse maassa,
Bolingbroken saatoss astun voitokkaassa? —
Mies sinä, noista tuskan sanoistasi
Kaikk' ymppipuut sun kuolkoot tarhassasi!
(Kuningatar ja hovinaiset poistuvat.)