(Menee.)
BOLINGBROKE.
Te, loordit, jotka tässä vangitsimme,
Vastaamaan tulostanne tuokaa takuu.
(Piispalle.)
Kehnosti ystävyyttä osoititte,
Ja kehnoa me varroimmekin teiltä.
(York palajaa, seurassaan kuningas Richard ja virkamiehiä,
jotka kantavat kruunua ja muita hallitsijan arvonmerkkejä.)
KUNINGAS RICHARD.
Kuninkaan eteen miksi minut tuodaan,
Ennenkuin heitän kuninkuuden aatteet,
Joill' olen hallinnut? Viel' osaan tuskin
Kumartaa, mairia ja liukastella.
Oi, surun suokaa hetken vielä nöyryytt'
Opettaa mulle! Noiden miesten kasvot
Ma hyvin muistan: olivathan minun,
Ja huusivathan usein "terve" mulle
Kuin Juudas Kristukselle; täll' ykstoista
Kahdestatoist' ol' uskollista mulla
Kahdestatoistatuhannest' ei yhtään. —
Eläköön kuningas! Ei aamenta.
Olen pappi siis ja lukkari? Siis, aamen!
Eläköön kuningas! En ole sitä,
Mut: aamen! Ehkä taivas sinä pitää.
Mihinkä tehtävään mua tänne tuodaan?
YORK.
Tekemään, mitä vapaast' ehdostasi
Väsynyt majesteetti sua käskee:
Niin, Henrik Bolingbrokelle nyt valta
Ja kruunu luovuttamaan.
KUNINGAS RICHARD.
Kruunu tänne! —
No, lanko, tartu kruunuun; tuohon, lanko:
Sun kätes tuohon puoleen, minun tähän!
Nyt kultakruunu on kuin syvä kaivo,
Sen kaksi sankoa ne toistaan täyttää;
Ilmassa toinen, tyhjä, tanssii, toinen
Maan alla, näkymättä, täynnä vettä;
Alainen, kyynelinen olen minä,
Juon tuskaani, mut sinä nouset, sinä.
BOLINGBROKE.
Mut luopumaanhan altis olitten.
KUNINGAS RICHARD.
Niin, kruunusta, mut tuskistani en.
Voit kruunut ottaa, arvot valtahas.
Et tuskaani, sen olen kuningas.
BOLINGBROKE.
Ma kruunun kanssa otan huoles sun.
KUNINGAS RICHARD.
Sun huoles nousee, silt' ei laske mun.
Mun huoleni on vanhat huolet voittaa,
Sun huolesi on uutta huolta koittaa.
Jää huoli mulle, vaikka pois sen annan,
Se kruunuun kuuluu, vaan sit' yhä kannan.