BOLINGBROKE.
Siis mieluista on teille jättää kruunu!
KUNINGAS RICHARD.
On, ei, — ei, on; — vaan mitä minusta!
Ei, ei'tä ei! Ma riipun sinusta.
Nyt nähkääs, kuinka itseni ma tyhjään: —
Pois raskaan taakan annan päästäni,
Pois kädestäni jäykän valtikan,
Pois vallan kopeuden sydämmestä.
Voiteeni huuhdon omin kyynelin,
Pois kruununi ma omin käsin annan,
Pyhän arvoni ma omin kielin kiellän,
Lupaukset, valat omin suin ma päästän.
Pois vannon kaiken majesteetin loiston,
Maat, saatavat ja verot luovutan,
Epuutan käskyt, säännöt, asetukset.
Jumal'anteeks petto, mik' on tehty mulle!
Lujemmat valat vannottakoon sulle!
Mua, tyhjää, pelkkä tyhjyys huolettaa;
Sua, kylläistä, sua kaikki onnistaa.
Richardin valtikkaa sa kanna kauan!
Ja Richard pian povess' olkoon hauan!
Kuningas Henrik, elä, Richard sanoo,
Ja valtaheitto sulle siunaust' anoo. —
No, joko riittää?
NORTHUMBERLAND (ojentaen hänelle paperin).
Riittää, kun vain luette
Nää kanteet rikoksista, joita itse
Olette tehnyt, taikka kätyrinne,
Maan etua ja yhteishyvää vastaan.
Ne tunnustettuanne tietää kaikki,
Ett' olette te syystä luovutettu.
KUNINGAS RICHARD.
Vai se mun täytyy? Tyhmyyteni kuteet
Itsekö purkaa? Oi, Northumberland,
Sun rikokses jos olisi kirjaan pantu,
Niit' etkö häpeäisi luetella
Näin kaikkein kuullen? Jos sa tarkastaisit,
Tapaisit siinä yhden ruman kohdan,
Mi koskee karkoitusta kuninkaan
Ja vahvaks tehdyn valan rikkomista,
Mi taivaan kirjoissa on kirottuna
Mustaksi merkitty. — Niin, kaikki te,
Te, jotka nyt mua tässä katselette,
Kun kurjuus mua härnää, vaikka jotkut
Pesette kätenne kuin Pilatus,
Teeskellen sääliä, — te, Pilatukset,
Olette antaneet mun ristinpuuhun,
Ja vesi pois ei huuhdo syntiänne.
NORTHUMBERLAND.
Lukekaa joutuun, herra, kannekohdat.
KUNINGAS RICHARD.
On silmät kyynelissä, en voi nähdä.
Mut niin ei niitä suola sokaa, ett'en
Näkisi tätä petturien laumaa.
Niin, silmäni jos itseeni ma käännän,
Niin huomaan itsenikin petturiksi,
Kun mielin myöntyvin ma annoin riistää
Kuninkaan ruumiilta sen koristukset,
Tein halvaks loiston, orjaks kuninkuuden
Ja majesteetin alamaiseksi
Ja talonpojaks itse valtakunnan.
NORTHUMBERLAND.
Mun herrani —
KUNINGAS RICHARD.
En sinun herras ole,
Kopea narri; kenenkään en herra;
Ei mulla nimeä, ei arvoa,
Ja sekin, minkä kastehessa sain,
On multa riistetty. — Oi, tuskan päivää!
Niin monet olen talvet tarsinut,
Ja nyt en tiedä, mikä nimi mulla.
Oi, leikkikuningas jos lumest' oisin
Ja paisteess' auringon, tuon Bolingbroken,
Pois saisin sulaa vesipisaroiksi! —
Hyvä, suuri kuningas, et suurin hyvä!
Sanasi jos viel' Englanniss' on käypää,
Niin käskeköön se heti tänne peilin,
Niin että näen, millainen mull' on muoto,
Nyt kun sen majesteettius on mennyt.
BOLINGBROKE.
Joku se tänne peilin noutakoon.
(Palvelija menee.)