(Paljastaa miekkansa.)
AUMERLE.
Koston kättäs
Pidätä vain! Ei sulla syytä pelkoon.
YORK (ulkoa).
Kuningas varma, tuhmanrohkee, avaa!
Lemmestä vasten silmiäkö täytyy
Sua herjata? Ovi auki, tai sen murran!
(Bolingbroke avaa oven.)
(York tulee)
BOLINGBROKE.
Mik' asiana, setä? Hengitähän,
Ja sano, kuinka lähellä on vaara,
Ett' asein voisimme sen torjua.
YORK.
Tuo kirje lue, niin näet omin silmin,
Mit' en voi kiireess' itse saada ilmi.
AUMERLE.
Mut lukiessas muista lupaukses;
Ma kadun; älä nimeäni lue;
Käteni kanss' ei liitoss' ollut sydän.
YORK.
Olipa, konna, tuon kun kätes piirsi;
Povesta kavaltajan sen ma riistin;
Pelosta katuu hän, ei rakkaudesta.
Kuningas, sääli pois! Se sääli siittää
Voi käärmeen, joka sydämmeen sua pistää.
BOLINGBROKE.
Mik' inha, rohkea ja häijy petos! —
Sa kunnottoman pojan kunnon isä!
Hopealähde tahraton ja puhdas,
Jost' alkoi virta tää, mut likateille
Pois poikkesi ja tuli saastaiseksi!
Pahaksi kääntyi liika hyvyytesi;
Mut tämä hyvän tulva huuhtoo pois
Tuon hairahtaneen poikas veritahran.
YORK.
Näin tulee kunto paheen parittajaks:
Hän häpeällään haaskaa kunniani,
Kuin auli poika saidan isän, kultaa.
Jää kunnia henkiin, häpeän jos surmaat;
Jos sit' et tee, niin kunniani turmaat;
Ma kuolen, jos hän elää; armo tee,
Niin kunto kaatuu, petos riemuitsee.