HERTTUATAR (ulkoa).
Kuningas, ovi auki, Herran tähden!
BOLINGBROKE.
Mik' anoja niin kimakasti kirkuu?
HERTTUATAR.
Suurvaltias, se nainen on, sun mummos.
Oi, kuule mua, sääli anoavaa,
Jok' ensi kertaa kerjää, ovi avaa.
BOLINGBROKE.
Näytelmä ivaks muuttuu vakavasta:
Nyt se on "kerjääjää ja kuningasta". —[21]
No, julma lanko, avaa äidillesi:
Sun tähtes tulee hän, sun rikoksesi.
YORK.
Jos, vaikka kuka pyytäis, anteeks suot,
Niin sillä lisää pahennusta luot.
Pois mätä tuo, niin ruumis parantuupi;
Jos sitä säästät, kaikki turmeltuupi.
(Herttuatar tulee.)
HERTTUATAR.
Äl' usko, herra, armotonta moista;
Ken vihaa itseään, ei lemmi toista.
YORK.
Sa hupsu vaimo, mitä täällä kuokit?
Yhäkö rinnoistasi konnaa ruokit?
HERTTUATAR.
York hyvä, tyynny! Herra, kuulkaa mua!
(Polvistuu.)