HERTTUATAR.
Näin armon käsket armon kukistaa.
Oi, tyly ylkä, sydämmetön miesi,
Mi sanaa vastaan sanan panna tiesi!
Ei, sano: armo; se on äidinkieltä,
Ei tuossa Ranskan sotkuss' ole mieltä.
Jo silmäs puhuu, puhu myöskin suulla,
Sydämmes ääntä anna korvas kuulla;
Kun tätä valitus ja parku kohtaa,
Niin sääli mieleen armon sanan johtaa.
BOLINGBROKE.
Täti, nouskaa!
HERTTUATAR.
Pyytämättä osaan tuon,
Mut armoa nyt pyydän.
BOLINGBROKE.
Armon suon,
Niin totta kuin mua armahtakoon Luoja!
HERTTUATAR.
Tää polven polvistus mik' onnen tuoja!
Mut varon, pelkään: töistähän tuo armo;
Kahdesti lausutuss' on kahden tarmo,
Se vahvistaa sen.
BOLINGBROKE.
Sydämmestäni
Ma armon suon.
HERTTUATAR.
Jumala lienetki.
BOLINGBROKE.
Mit' abottiin ja lanko-hyvään tulee[22]
Ja muihin tämän soman liiton miehiin,
Niin hukka heitä kantapäillä vainuu. —
Väkeä, setä hyvä, lähettäkää
Oxfordiin, taikka missä ovatkaan,
Ne petturit ma laitan päältä maan;
Kun pesän tiedän, kyllä saaliin saan.
Hyvästi, setä! — Lanko, sanasi
Sa pidä; äitis hyvin rukoili.
HERTTUATAR.
Jumal' uusikoon sun, vanha poikani!
(Menevät.)