(Herra Antreas Kälppäinen tulee.)
HERRA ANTREAS.
Herran laupeuden tähden, haavuri tänne! Ja laittakaa toinen heti herra
Topiaksen tykö.
OLIVIA.
Mitä on tapahtunut?
HERRA ANTREAS. Hän on minulta pään puhkaissut, ja Topiaskin on saanut verisen vanteen kalloonsa. Herran laupeuden tähden, auttakaa! Antaisin neljäkymmentä puntaa siitä, että nyt olisin kotonani.
OLIVIA.
Kuka tuon on tehnyt, herra Antreas?
HERRA ANTREAS. Eräs Cesario, herttuan seuralainen; pidimme häntä pelkurina, mutta hän onkin ihka eläväinen piru.
HERTTUA.
Minun seuralaiseni, Cesario?
HERRA ANTREAS. Tuli ja leimaus! Tuossapa hän onkin. — Te puhkaisitte pääni turhan asian vuoksi; sen, minkä tein, sen oli herra Topias minuun pannut.
VIOLA.
Minusta vait! En pahaa teille tehnyt;
Te veditte mua vastaan miekkaa syyttä;
Ma haastoin kauniisti, en pahaa tehnyt.
HERRA ANTREAS. Jos verinen pää on pahaa, niin olette minulle pahaa tehnyt; vai ettekö pidä veristä päätä minäkään?