OLIVIA. Toimita hänet pois sieltä, kuuletko; hän ei puhu muuta kuin hullutuksia. Hyi koko miestä! (Maria menee.) Menkää, Malvolio. Jos viesti on herttuan, niin olen sairas tai kotoa poissa, kumpi hyvänsä, kun vaan pääsen heistä. (Malvolio menee.) Nyt näet, narri, että hullutuksesi aikovat vanheta; ne eivät miellytä enää.
NARRI. Sinä olet puhunut meidän puolestamme, madonna, ikäänkuin vanhin poikasi olisi tuleva narriksi. Jupiter hänen kallonsa täpätköön aivoja täyteen, sillä tässä tulee yksi heimokuntasi jäsen, jolla on sangen heikko pia mater.
(Herra Topias tulee.)
OLIVIA.
Toden totta, puolihumalassa! — Kuka se on siellä ulkona, eno!
HERRA TOPIAS.
Eräs herra.
OLIVIA.
Eräs herra! Kuka herra?
HERRA TOPIAS.
Eräs herra siellä on. — (Topiasta nikottaa.) Sakramenskatun sillit! —
Hä, sinä pöllö, mitä?
NARRI.
Hyvä herra Topias, —
OLIVIA.
Eno, eno! Näin varhain jo noin hiivassa.
HERRA TOPIAS.
Kiimassako? Minä annan kiimalle hemmetin. Siellä on joku ulkona.