HERRA TOPIAS. Eikö mittaa, häh? Valehtelit, herraseni. Oletko sinä muuta kuin hovimestari? Luuletko, että, vaikka itse olet puhdas, sitä ei enää ole olutta ja päällispalaa maailmassa?
NARRI. On kuin onkin, kautta pyhän Annan! ja inkivääriäkin, niin että suuta polttaa.
HERRA TOPIAS. Olet oikeassa. — Mene, hovimestari, ja kiilloita vitjojasi leivän murusilla. — Pullo viiniä, Maria!
MALVOLIO. Mamselli Maria, jos armollisen neidin suosio on teille jonkin arvoinen, niin varmaankaan ette edesauta tuollaista siivotonta elämää. Hän on saapa siitä tiedon; sen vannon kautta tämän käden.
(Menee.)
MARIA.
Horise mitä horiset.
HERRA ANTREAS. Yhtä hyvä kuin juoda nälkäänsä, olisi vaatia häntä miekkasille ja sitten syödä sanansa ja pilkata häntä.
HERRA TOPIAS. Tee se, ritari; minä kirjoitan puolestasi vaatimakirjan, tai ilmoitan hänelle suusanalla suuttumuksesi.
MARIA. Rakas herra Topias, olkaa hiljaa vaan tämä yö. Armollinen neiti on kovin levoton siitä pitäen, kuin tuo nuori herttuan mies kävi hänen luonaan. Mitä tuohon Malvolio herraan tulee, niin kyllä minä hänestä pidän huolen: jos en häntä niin vedä nenästä, että hänestä tulee sananparsi ja yleinen naurunaine, niin älkää luulko, että minulla on kyllin älyä maata suorana vuoteessa. Tiedän, että sen voin.
HERRA TOPIAS.
Anna kuulla, anna kuulla. Kerrohan meille jotakin hänestä.