MARIA.
Sentapainen se minulla on älli.
HERRA ANTREAS.
Ja se älli tekee hänestä älliön.
MARIA.
Älliön, oikein.
HERRA ANTREAS.
Oi, tästä tulee verratonta!
MARIA. Kuninkaallinen kuje, olkaa varma siitä: minä tiedän, että lääkkeeni häneen tepsii. Asetan teidät kaksi ja narrin kolmanneksi väijyksiin siihen paikkaan, missä hän kirjeen on löytävä. Pankaa merkille, miten hän selittää sen. Ja nyt täksi yötä levolle uneksimaan asiasta. Hyvästi!
HERRA TOPIAS.
Hyvää yötä, Penthesilea!
(Maria menee.)
HERRA ANTREAS.
Totta totisesti, se on kelpo tyttö.
HERRA TOPIAS.
Hurtta, aito rotua, ja minua ihan jumaloiva; mutta mitäpä siihen voi?
HERRA ANTREAS.
Minuakin on kerran jumaloitu.