HERTTUA.
Ken se oli?
CURIO. Se ilvehtijä Huvinen, teidän arvoisuutenne; narri, johon neiti Olivian isä oli suuresti mieltynyt. Hän ei liene kaukana täältä.
HERTTUA.
Hae hänet tänne, ja sill'aikaa soittakaa se sävel.
(Curio menee. Soitantaa.)
Lähemmä, poika! Kun sa joskus lemmit,
Niin sulotuskissasi mua muista;
Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset,
Eleissään muuten liehuvat ja löyhät,
Pait että lakkaamatta armaan kuvaa
He jumaloivat. — Miellyttääkö sävel?
VIOLA.
Oi, lemmen valtaistuimelle asti
Se kaiun antaa!
HERTTUA.
Taitavasti haastat.
Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs
Jo lumonnut on joku mielitietty;
Vai kuinka?
VIOLA.
Kyllä, — teidän korkeutenne.
HERTTUA.
Mimmoinen tyttö?
VIOLA.
Teidän muotoisenne.