NARRI (laulaa).
Tule pois, tuoni, tule,
Lepo mulle haudassa suo!
Kule pois, henki, kule!
Mun on tappanut immyt tuo.
Lumivalkeat liinat laitelkaa
Valitulle;
Niin kuolo ei kelleen suotuisaa
Kuin mulle.
Ei kukkaa, ei kukkaa
Tomulleni tuhlata saa,
Mua rukkaa, mua rukkaa
Ei ystävät voivottaa.
Ja paikka syrjäinen, jok' ei näy,
Mulle suokaa,
Niin ett'ei lempivät siellä käy
Ja huokaa.
HERTTUA.
Tuossa sinulle vaivastasi.
NARRI.
Ei mitään vaivaa, herra; laulaminen on huvia.
HERTTUA.
Maksan sitten huvistasi.
NARRI.
No, niin, herra; huvista saa aina maksaa, ennen tai myöhemmin.
HERTTUA.
Jätä minulle valta jättää sinut hyvästi.
NARRI. Kyllä; synkkämielisyyden jumala sinua varjelkoon, ja räätäli tehköön sinulle uuden nutun läikkivästä tahtisilkistä, sillä mielesi on oikein läikkivä opaali. Noin jämeitä pukareita pitäisi lähettää merille, jossa saisivat toimittaa vähän kutakin ja koitella jos mitäkin tuulta; sillä kun ei tiedä, mihin matka on, niin pääsee sitä pitemmälle. Hyvästi vaan!
(Menee.)