OLIVIA.
Sulkekaa puutarhan veräjä ja jättäkää minut häntä kuulemaan.
(Herra Topias, herra Antreas ja Maria menevät.)
Kätenne, herraseni!
VIOLA.
Alati nöyrin palvelijanne, neiti.
OLIVIA.
Nimenne mikä?
VIOLA.
Kaunis prinsessa,
Cesario on palvelijanne nimi.
OLIVIA.
Te minun palvelijani, herraseni?
Nyt ilo kaikki maailmast' on poissa,
Kun höyliytt' on halpa viekastuskin.
Olettehan Orsinon palvelija.
VIOLA.
Ja hän on teidän, minä siis myös teidän,
Kun olen palvelijanne palvelija.
OLIVIA.
Ma hänt' en muistele; ja ennen tyhjä,
Kuin mua täynnä, hänen muistins' olkoon!
VIOLA.
Muistollaan teidän hellää muistianne
Juur' tulin virkistämään.