MALVOLIO. Ei mieli musta, vaikka sääret keltaiset. Se, on oikein perille tullut, ja käskyt toimitetaan. Luulenpa että tunnemme tuon kauniin roomalaisen käsialan.
OLIVIA.
Etköhän menisi makuulle, Malvolio?
MALVOLIO.
Makuulleko? Kyllä, sydänkäpyseni! Tulen sinun luoksesi.
OLIVIA. Jumal' auttakoon sinua! Miksi hymyilet noin ja suukostelet noin tiheään sormiasi?
MARIA.
Kuinka voitte, Malvolio?
MALVOLIO.
Teidänkö kysymykseenne? Kylläkö satakieli korpille vastaisi?
MARIA.
Kuinka noin naurettavan röyhkeänä tulette neidin eteen?
MALVOLIO.
"Älä pelkää suuruutta:" — kauniisti sanottu.
OLIVIA.
Mitä tuolla tarkoitat, Malvolio?
MALVOLIO.
"Toiset ovat syntyneet suuruuteen," —