HERRA ANTREAS.
Tässä on vaatimakirje; suolaa ja pippuria siinä on, sen takaan.
FABIO.
Onko se niin kirpelä?
HERRA ANTREAS.
On kuin onkin, sen minä takaan; lukekaahan vaan.
HERRA TOPIAS. Annahan tänne. (Lukee.) "Kakara! Ole kuka olet, mutta katala raukka sinä vaan olet."
FABIO.
Hyvin ja miehekkäästi!
HERRA TOPIAS. "Älä ihmettele äläkä mielessäsi kummastele, minkä tähden sinua siksi sanon, sillä siitä en aio sinulle mitään selitystä antaa."
FABIO.
Hyvä muistutus, se pelastaa teidät lain kourista.
HERRA TOPIAS. "Sinä tulet neiti Olivian luokse, ja minun nähteni hän osoittaa sinulle suosiota; vaan sinä valehtelet omaan kurkkuusi, se ei syy, miksi sinua miekkasille vaadin."
FABIO.
Sangen lyhyttä, erinomaisen lyhyt — järkistä!
HERRA TOPIAS. "Aion väijyä sinua kotiin mennessäsi. Ja jos onnistut tappamaan minut", —