VIOLA. Tämä on yhtä säädytöntä kuin kummallista. Olkaa hyvä, osoittakaa minulle sen verran kohteliaisuutta, että kysytte tuolta ritarilta, millä olen häntä loukannut; se on varmaankin tapahtunut varomattomuudesta eikä ehdoin tahdoin.
HERRA TOPIAS. Sen kyllä teen. Signor Fabio, jääkää tänne tämän herran seuraksi, kunnes palajan.
(Menee.)
VIOLA.
Hyvä herra, suokaa minun kysyä, tiedättekö mitään tästä asiasta.
FABIO. Tiedän, että ritari on teihin ihan silmittömästi vihastunut, vaan en mitään sen lähempää.
VIOLA.
Suvaitkaa sanoa, minkälainen mies se on.
FABIO. Hänen ulkomuotonsa ei vähääkään ilmaise sitä ihmeteltävää urhoollisuutta, josta epäilemättä itse saatte pian näytteen nähdä. Hän on todellakin taitavin, verenhimoisin ja vaarallisin vastustaja, minkä olisitte voinut koko Illyriasta löytää. Tahdotteko mennä häntä vastaan? Koetan rakentaa sovintoa välillenne, jos voin.
VIOLA. Olisin teille siitä suuresti kiitollinen. Minä puolestani olen mieluummin tekemisissä pappisherran kuin miekkaherran kanssa. En välitä siitä, miten suureksi miehuuttani arvataan.
(Menevät.)
Viides kohtaus.