NARRI. Hyi, sinä ruokoton saatana! Puhuttelen sinua lievimmällä nimelläsi, sillä olen niitä hurskaita sieluja, jotka säädyllisyydellä kohtelevat itse paholaistakin. Sanotko sinä, että tämä huone on pimeä?
MALVOLIO.
Pimeä kuin helvetti, herra pastori.
NARRI. Siinähän on aukot läpikuultavat kuin akkunalaudat ja lakehiset eteläpohjassa hohtavat kuin eebenholtsi, ja kuitenkin sinä valitat ummehdusta.
MALVOLIO. En ole hullu, herra pastori. Minä sanon teille, että tämä huone on pimeä.
NARRI. Erehdyt, mieletön! Minä sanon sinulle, että ei ole muuta pimeyttä kuin tietämättömyys, johon sinä olet pahemmin kietoutunut kuin egyptiläiset savupatsaaseensa.
MALVOLIO. Minä sanon, että tämä huone on yhtä pimeä kuin tietämättömyys, vaikka olisikin tietämättömyys niin pimeä kuin helvetti; ja sanon senkin, ettei ketään ihmistä ole milloinkaan näin pahoin pidelty. Minä en ole sen hullumpi kuin tekään. Koetelkaa minua; tehkää säällinen kysymys.
NARRI.
Mikä oli Pythagoraan ajatus metsän siipikarjasta?
MALVOLIO.
Että isoäitimme sielu voi mahdollisesti asua linnussa.
NARRI.
Mitä sinä tästä opista arvelet?
MALVOLIO.
Ajattelen jaloa sielusta, enkä suinkaan hyväksy hänen oppiansa.