HERTTUA.
Sinut tunnen hyvin. Kuinka voit, poikaseni?
NARRI. Totta puhuen: jota useampi vihamies, sitä parempi; jota useampi ystävä, sitä huonompi.
HERTTUA.
Päin vastoin: jota useampi ystävä, sitä parempi.
NARRI.
Ei, herra: pahempi.
HERTTUA.
Kuinka niin?
NARRI. Niin, nähkääs, herra: ystäväni minua kehuvat ja tekevät siten minusta aasin; mutta vihamiehet sanovat vasten partaa, että olen aasi; siis vihamiehistäni opin itseäni tuntemaan, mutta ystävät vetävät minua nenästä; niin että päätelmien on niinkuin suudelmien: neljä kieltävää ja kaksi myöntävää. Siis: jota useampi ystävä, sitä pahempi; jota useampi vihamies, sitä parempi.
HERTTUA.
Vallan erinomaista!
NARRI.
Ei, herra, ei aivan niin, vaikka suvaitsettekin olla yksi ystävistäni.
HERTTUA.
Minun tähteni ei sinun tule pahempi olla; kas, tuossa kultaa!
NARRI. Jos ette pelkää olla kahtamoinen, herra, niin pyytäisin, että tekisitte tästä vielä toisen.