HERTTUA.
Huonon neuvon annat.
NARRI. Pistäkää vain armo taskuun vielä kerran ja sallikaa lihanne ja verenne sitä totella.
HERTTUA.
No, teen sitten vielä kerran syntiä ja olen kahtamoinen: tuossa toinen.
NARRI. Primo, secundo, tertio on hyvä asia; ja niinkuin vanha sananlasku kuuluu: kolmas toden sanoo; kolmitahti, herraseni, on hyvä hyppytahti, ja Pentin kirkon kellotkin soivat kolmiääneen: yks, kaks, kolme.
HERTTUA. Tällä syötillä et enää voi minulta rahaa narrata; mutta jos tahdot ilmoittaa neidillesi, että olen täällä häntä puhutellakseni, ja tuoda hänet tänne kanssasi, niin kenties sillä voit jälleen herättää eloon anteliaisuuteni.
NARRI. Tuudutelkaa siis anteliaisuuttanne siksi, kuin palajan. Minä menen nyt, herra, mutta älkää vaan luulko, että saamishaluni on mitään voitonhimon syntiä. Siis, niinkuin sanottu, antakaa anteliaisuutenne nyt hiukan torkahtaa; minä sen kohta herätän.
(Menee.)
VIOLA.
Hän tuossa tulee, pelastajani.
(Antonio ja oikeudenpalvelijat tulevat.)
HERTTUA.
Tuon muodon minä muistan hyvin aivan;
Mut kun sen viimeks näin, se oli musta
Kuin sotisavun tahrima Vulkanus.
Hän oli päällikkönä laiva-pahan,
Matalan, vähäkuntoisen ja pienen,
Mut sillä otteli niin tuhokkaasti
Paraimpain meidän purjelaivain kanssa,
Ett' itse kateus ja kadon kielet
Julisti hänen mainettaan. — Mik' on?