KREIVINNA.
Syypäät rangaistakoon!
(Bertram palaa vartijain saattamana.)
KUNINGAS.
On ihme, — naista noin kun kammotte
Ja vihittyä heti pakenette, —
Ett' yhä naida mielitte. —
(Aatelismies palaa, mukanaan leskivaimo ja Diana.)
Ken tuo?
DIANA.
Poloinen nainen olen Florensista
Ja vanhaa Capuletin heimoa.
Asian, kuulemma, jo tiedätte,
Siis myöskin säälittävän tilani.
LESKIVAIMO.
Min' olen hänen äitinsä, jonk' ikä
Ja maine tästä solvauksesta kärsii;
Ne sortuu kumpikin, jos apu viipyy.
KUNINGAS.
Lähemmä, kreivi! Tunnetteko nämä?
BERTRAM.
En voi, en tahdo kieltää, etten heitä
Ma tuntisi. He vaativatko muuta?
DIANA.
Kuink' oudon katseen luotte vaimoonne!
BERTRAM.
Hän vaimoni ei ole.
DIANA.
Te jos naitte,
Pois annatte tuon käden, jok' on minun,
Pois taivaallisen valan, jok' on minun,
Pois itsenne, jok' olen minä itse.
Valalla teihin olen kiinnitetty;
Ken teidät nai, sen täytyy naida minut,
Molemmat tai ei kumpaakaan.