PAROLLES.
Jumala siunatkoon teitä, onnellinen armo!
HELENA.
Toivon, hyvä herra, että hyvin suotte minulle hyvän onneni.
PAROLLES. Rukoukseni auttoivat teitä sitä saavuttamaan, ja ne auttavat teitä myöskin sitä säilyttämään. — Kah, sinäkö, lurjus! Mitä tekee nyt se vanha armo?
NARRI. Jos teillä olisi hänen ryppynsä ja minulla hänen rahansa, niin tahtoisin, että hän tekisi mitä te sanotte.
PAROLLES.
Enhän minä sano mitään.
NARRI. No, sitä viisaampi olette; sillä monen palvelijan kieli juoruaa isäntänsä turmioon. Olla mitään sanomatta, mitään tekemättä, mitään tietämättä, mitään omistamatta, siinä kaikki teidän lahjanne, joka on juur' niin paljon kuin ei mitään.
PAROLLES.
Mene tiehesi; sinä olet lurjus!
NARRI. Olisitte sanonut näin: lurjuksen edessä sinä olet lurjus, se on: minun edessäni sinä olet lurjus, — niin olisitte sanonut totuuden, herraseni.
PAROLLES.
Kas vain, sinä olet sukkela narri; tulinpa jäljillesi.
NARRI. Itsestännekö minun jälkeni löysitte, vai muutko teitä neuvoivat jäljilleni? Se etsiminen oli hyödyksi: koko paljon narria löydätte vielä itsestänne maailman iloksi ja naurun lisääntymiseksi.