MOLEMMAT.
Ilolla tarjo vastaan otetaan.
(Menevät.)
Kuudes kohtaus.
Sotaleiri Florensin edustalla.
(Bertram ja kaksi ranskalaista ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Ei, herra kreivi, antaa hänen koettaa; tehköön tahtonsa.
2 YLIMYS. Jos, herra kreivi, ette silloin havaitse, että hän on raukka, niin älkää vasta minuun panko mitään arvoa.
1 YLIMYS. Vesikupla, teidän armonne, niin totta kuin elän!
BERTRAM.
Luuletteko, että olen siihen määrään hänestä pettynyt?
1 YLIMYS. Uskokaa minua, herra kreivi: oman tarkan tietoni mukaan — en sano sitä pahan pahuudella, vaan niinkuin puhuisin sukulaisesta — hän on oikein pääpelkuri, päätön ja määrätön valehtelija, ainainen sanansa syöjä, jolla ei ole ainoatakaan hyvää ominaisuutta, joka ansaitsisi teidän armonne huomiota.
2 YLIMYS. Tarpeellista olisi, että oppisitte häntä tuntemaan; muuten, jos liiaksi luotatte hyveeseen, jota hänessä ei ole, hän voisi tärkeissä luottamustoimissa jättää teidät, vaaran uhatessa, pulaan.