BERTRAM. No, emme voi suuresti tuloksia valittaa; pieni häpeä tosin oli tuo rummun menettäminen; mutta sitä nyt ei enää saada takaisin.
PAROLLES.
Se olisi voitu ottaa takaisin.
BERTRAM.
Niin, olisi; mutta ei nyt enää.
PAROLLES. Sen voi vieläkin ottaa takaisin; jos ei noita sotilaallisia tekoja vain niin harvoin luettaisi todellisen ja varsinaisen ansion työksi, niin voisin kyllä minäkin noutaa sen rummun tai jonkin toisen sen sijaan, — tai: hic jacet.[12]
BERTRAM. No niin, jos teitä haluttaa, monsieur; jos luulette, että teidän salaperäinen sotajuonenne voi toimittaa tämän kunnian kapineen takaisin alkuperäiseen paikkaansa, niin näyttäkää urhoollisuuttanne ja käykää toimeen. Minä yritystä ylistän ansiokkaana urotekona; jos se onnistuu hyvin, niin herttua ei ainoastaan sitä kiittäen mainitse, vaan vielä palkitsee sen teille, niin kuin hänen suuruudelleen sopii, ansionne viimeiseen nipukkaan asti.
PAROLLES.
Tuohon soturin käteen! Minä siihen ryhdyn.
BERTRAM.
Vaan ette saa asiaa lykätä unta tuonnemmaksi.
PAROLLES. Ryhdyn siihen vielä tänä iltana; panen heti paperille liikesuunnitelmani, rohkaisen itseluottamustani, valmistan itseni kuolemaan, ja keskiyön seuduissa saatte minusta kuulla lisää.
BERTRAM. Saanko kunnian ilmoittaa hänen herttualliselle armolleen, että olette toimeen ryhtynyt?
PAROLLES.
En tiedä, mikä loppu siitä tulee, mutta yrittää lupaan.