Toinen kohtaus.
Florens. Huone leskivaimon talossa.
(Bertram ja Diana tulevat)
BERTRAM.
Sanoivat, ett' on nimes Fontibella.
DIANA.
Ei, vaan Diana.
BERTRAM.
Nimi jumalan!
Sen ansaitset ja muutakin. Mut, armas,
Noin siross' eikö kuvass' asu lempi?
Jos poves nuoruuden ei tulta hehku,
Et ole tyttö, et, vaan kivipatsas.
Sun sopis olla kuoltuasi se,
Mik' olet nyt, niin jäykkä olet, kylmä.
Nyt sopis olla sun, mik' oli äitis,
Kun sulo-olennolles antoi hengen.
DIANA.
Siveä oli.
BERTRAM.
Niin myös sinä.
DIANA.
Ei,
Hän teki tehtävänsä, saman, jota
Olette tekin vaimollenne velkaa.
BERTRAM.
Vait siitä! Älä vastusta, kun vannon.
Hän mulle tungettiin; mut sua lemmin
Ma lemmen pakosta, ja iät kaiket
Sua palvelen.
DIANA.
Niin, palvelette meitä,
Siks kuin me teitä palvelemme. Ruusut
Pois poimitte, ja okaat vihlovat
Vain jätätte, ja lopuks ivailette
Alastomuuttamme.