Paikka sama. Linnan piha.
(Banquo ja Fleance tulevat,
jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)
BANQUO.
Mik' aika yöst' on, poika?
FLEANCE.
Kuu on maillaan;
En kuullut ole kelloa.
BANQUO.
Puol'yöstä
Se mailleen käy.
FLEANCE.
On myöhempi, ma luulen.
BANQUO.
He, miekkan' ota! — Taivaass' ollaan tiukat:
Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. —
Tuoss', ota tuokin? — Raskas niinkuin lyijy
Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan
En tahtois nukkua. Oi, armon vallat,
Aatokset häijyt torjukaatte, joilla
Leponi häirii luonto! — Miekkan' anna!
(Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)
Ken siellä?
MACBETH.
Ystävä.
BANQUO.
Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.
Hän oli harvinaisen iloinen
Ja väellenne jakoi runsaat lahjat.
Nyt tällä timantilla tervehtii hän
Suloista emäntäänsä, sulkein siihen
Kiitokset äärettömät.
MACBETH.
Äkkipäätä
Tahtomme joutui puutteen alamaiseks
Ja suurt' ei aikaan saanut.