LENOX.
Lähteneekö
Kuningas tänään?
MACBETH.
Lähtee — niin on määrä.
LENOX.
Yö oli jylhä. Majassamme tuuli
Kukisti savutorvet; valitusta
Ilmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa
Ja hirmuäänin ennustelemista,
Paloa, murhaa, hävitystä hurjaa
Ajalle tuskaiselle syntyväksi.
Pimeyden lintu kaiken yötä huusi;
Sanovat maankin olleen kuumeissansa
Ja värisseen.
MACBETH.
Niin, jylhä oli yö.
LENOX.
Mun nuori muistini ei toista muista
Sen vertaista.
(Macduff palajaa.)
MACDUFF.
Oo, kauheata, kauheata, kauheata!
Ei kieli eikä sydän sua saata
Käsittää eikä nimittää!
MACBETH & LENOX.
Mik' ompi?
MACDUFF.
Nyt taitotekonsa on tuho tehnyt!
Kuin kirkonvaras murtanut on murha
Vihittyyn Herran huoneeseen ja hengen
Templistä ryöstänynnä.
MACBETH.
Kuinka? Hengen?