LENOX.
Kuninkahanko?
MACDUFF.
Menkää huoneeseen, ja
Sokaiskoon silmät teiltä toinen Gorgo; —
Mua älkää puhumahan vaatiko —
Nähkää, ja puhukaatte sitten itse. —
(Macbeth ja Lenox lähtevät.)
Hoi, hätäkello soimaan! — Nouskaa, nouskaa! —
Petosta! Murhaa! Banquo, Donalbain!
Ja Malcolm! Nouskaa! Pois tuo veltto uni,
Tuo kuolon hahmo; itse kuoleman te
Nyt näette! — Nouskaa katsomahan kuvaa
Sen suuren tuomion! — Malcolm! Banquo! Nouskaa
Kuin haudasta ja aavein' ilmi tulkaa,
Ett' ois tää hirmu täysi! Kello soimaan!
(Hätäkelloa soitetaan.)
(Lady Macbeth tulee)
LADY MACBETH.
Miks talon nukkujia kokoon kutsuu
Noin jylhä torvi? Sanokaa!
MACDUFF.
Lady armas,
Mun kerrottavani ei sovi teille:
Sanani murhan tois, jos vaimon korvaan
Ne koskis.
(Banquo tulee.)
Banquo! Banquo! Murhattun' on
Kuninkaamme ja herramme!
LADY MACBETH.
Voih! voih!
Meilläkö?
BANQUO.
Hirveintä, miss' olkoonkin! —
Sanasi, Macduff, peruuta, ja sano,
Ett'ei niin ole.
(Macbeth ja Lenox palajavat.)
MACBETH.
Voi, jos oisin kuollut
Vaan tiimaa ennen tätä tapausta!
Olisin autuas silloin. Tästä lähtein
Ei totuutt' ole lainkaan maailmassa;
Petosta kaikki! Armot, arvot tyhjää!
Elämän viini maahan juossut on,
Ja kerskaks kellariin jäi pelkkä sakka.
(Malcolm ja Donalbain tulevat)