MACBETH.
Sa näitkö velhosiskot?
LENOX.
Enkä, herra.
MACBETH.
He ei sua sivunneet?
LENOX.
Ei, totta!
MACBETH.
Olkoon
Saastainen ilma, missä liikkuvat he!
Jokainen kirottu, ken heihin luottaa! —
Hevosten laukan kuulin: ken se kulki?
LENOX.
Kaks tahi kolme, jotka sanan toivat,
Ett' Englantiin on Macduff paennut.
MACBETH.
Paennut Englantiin?
LENOX.
Niin, hyvä herra.
MACBETH.
Käy julman urostyöni tielle, aika!
Ei teko lennost' aikomusta tapaa,
Jos ei sen rinnalla se käy. Täst' alkain
Mun olkoon sydämmeni esikko
Myös käteni esikoinen. Mietteen' oiti
Teolla kruunaan — mietitty ja tehty!
Macduffin linnan ryntäämällä otan,
Valloitan Fifen, miekanterän omaks
Kaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki
Sen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan:
Ennenkuin päätös jäähtyy, heidät murhaan.
Nyt kaikki näyt pois! — Miss' on ne herrat?
Mua saata heidän luokseen.