ROSSE.
Kun tänne läksin sanaa tuomaan, jota
Niin raskas oli kantaa, huhu kulki.
Ett' asehiss' on monta kelpo miestä;
Jok' ompi sitä luultavampaa, koska
Tyrannin joukotkin näin liikkehellä.
Nyt apu tarpeen on. Te Skotlannissa
Uroja luokaa! naisten käteen miekka!
Tää kurjuus poistakaa!
MALCOLM.
Tuloa teemme:
Se lohduks olkoon. Siward-urhon meille
Ja miestä kymmentuhatt' England antaa:
Parempaa, taitavampaa sotamiestä
Ei kristikunnass' ole.
ROSSE.
Moinen lohtu
Jos olis mullakin! Mut sananipa
On ulvottavat erämaassa, missä
Ei korvaa kuulevaa.
MACDUFF.
Ne ketä koskee?
Yleistä tuskaako vai yksityistä
Ja yhden omaa?
ROSSE.
Joka kunnon sielu
Siit' ottaa osansa, mut suurin osa
Sun yksinomaas on.
MACDUFF.
Jos mun se on,
Sit' älä peitä; tuo se heti tänne.
ROSSE.
Äl' ijäks kieltä kammo, joka korvas
Nyt täyttää haikeimmilla sävelillä,
Mit' on ne koskaan kuulleet.
MACDUFF.
Haa! Min' arvaan.
ROSSE.
Linnanne vallattu on; vaimo, lapset
Tylysti murhatut; jos tavan kerron,
Niin lisään tuohon uhririistan röykköön
Teidänkin ruumihinne.
MALCOLM.
Armon Herra! —
Mies, älä silmiäsi hattuun peitä;
Tuo tuskas ilmi: suru, joll' ei kieltä,
Kiduttain kiusaa vaivattua mieltä!