MACDUFF.
Lapsetko myöskin?
ROSSE.
Vaimo, lapset, orjat,
Mitä vaan löyttiin.
MACDUFF.
Voi, ett' olin poissa!
Ja vaimonikin myös?
ROSSE.
Niin.
MALCOLM.
Lohtukaatte!
Tulinen kostomme se olkoon lääke,
Mi tämän kuolontuskan parantaa.
MACDUFF.
Häll' ei ole lasta! — Kyyhkyseni kaikki?
Sanoitko: kaikki? — Lemmon kotka! — Kaikki?
Kuin? Kaikki poikaseni äitinensä
Ja yhdess' iskussa?
MALCOLM.
Se kestäkää kuin mies.
MACDUFF.
Sen kyllä teenkin;
Mut tuntea se täytyy myös kuin mies.
Mun täytyy muistaa, ett' on eloss' olleet
Nuo kalliit henget. — Näkikö sen taivas
Eik' auttanut? O, syntinen Macduff!
Sun tähtes surmattiin he. Mua kurjaa!
Mun syntini eik' omiensa tähden
He teurastettiin. Herran rauha heille!
MALCOLM.
Hio sillä miekkas; harmiks muuta murhe;
Sydäntä älä hellytä, vaan kiihdä.
MACDUFF.
Voi, naisen lailla itkeä ma voisin
Ja kielin kerskata! — Hyväinen taivas,
Pois viipy nyt! Tuo lempo Skotlannin
Eteeni saata, silmä vasten silmää;
Tuo liki miekkaa mies; jos pelastuu hän,
Niin anteeks myöskin taivas hälle suokoon!