MACBETH.
Kirottu kieli, jolta sen ma kuulin;
Se kaiken miehuuteni järkähyttää!
Äl' usko ilveperkeleitä noita:
Kakskielisyydellään he pettävät;
Lupauksia kuiskaavat he korvaan,
Mut toivon vievät. — Min' en taistele
Sun kanssasi.
MACDUFF.
Siis antau, pelkuri!
Ja elä kansan töllisteltävänä
Kuin ihme-elukkamme, patsaaseen
Kuvaamme sun ja alle kirjoitamme:
"Tyrannin tässä näette."
MACBETH.
Min' en antau
Matamaan maassa Malcolm-nulkin eessä
Kiroovan roistokansan härnätessä.
Vaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsä,
Ja vaikk' et ole sinä vaimon luoma,
Niin viimeistäni koitan: rintan' eteen
Asetan kilven; karkaa päälle, Macduff;
Kirottu se, jok' ensin huutaa: seis!
(Lähtevät, taistellen.)
(Peräytymistä. Torventoitauksia. Liehuvin lipuin ja helisevin
soitoin palajavat Malcolm, Siward-vanhus ja Rosse, thanit ja
soturit.)
MALCOLM.
Kaipaamat ystävämme tervein' ehkä
Palaavat vielä.
SIWARD.
Jonkun kuolla täytyy;
Tää suuri päiv' on huokea tok' ollut.
MALCOLM.
Macduff ja jalo poikanne on poissa.
ROSSE.
Soturivelan poikanne jo maksoi;
Niin kauan eli, että mieheks' ehti.
Mut tuskin sen hän urhoudellaan näytti,
Pysyen vääjäämättä paikallansa,
Kun kuoli niinkuin mies.