SIWARD.
Linnaan tulkaa!
(Lähtevät. Miekankalsketta.)
(Macbeth palajaa.)
MACBETH.
Miks Rooman houkkaa matkisin nyt,[12] miekkaan
Omahan syösten? Niit' on, joille haavat
Paremmin sopii.
(Macduff palajaa.)
MACDUFF.
Seis, seis, hornan koira!
MACBETH.
Sua yksin kaikist' olen karttanut.
Pois käänny: liiaks verilläsi sielun'
On rasitettu.
MACDUFF.
Sanoja ei mulla;
Nyt miekka puhuu. Konna, verisempi,
Kuin virkkaa saattaa kieli!
(Taistelevat.)
MACBETH.
Turhaa vaivaa!
Voit miekkas teräll' yhtä hyvin viiltää
Lovetont' ilmaa kuin mua veristyttää.
Haavoittuvihin päihin säiläs iske;
Lumottu henken' on; ei sille mitään
Voi vaimon luoma.
MACDUFF.
Lumoukses heitä;
Ja enkeli, jot' olet palvellut,
Julistakohon sulle: "äidin kohdust'
Otettiin keski-eräisenä Macduff."