WILLIAM. No niin, hyvä herra, niin ja näin.
SIERA. "Niin ja näin" on hyvä, oikein hyvä, oikein verrattoman hyvä, eikä kuitenkaan: onhan vain niin ja näin. Oletko älykäs?
WILLIAM. No, onhan sitä älyä sievänlaisesti.
SIERA. No, sen sanot oikein. Muistan nyt erään sananlaskun: "tyhmä luulee olevansa viisas, mutta viisas tietää olevansa tyhmä". Pakanallinen filosohvi, kun sai halun syödä viinirypäleen, avasi huulensa samassa kuin pisti sen suuhunsa, sillä osoittaen, että viinirypäleet on luotu syötäviksi ja huulet avattaviksi. Rakastatko tuota tyttöä?
WILLIAM. Rakastan, hyvä herra.
SIERA. Anna tänne kätesi. Oletko oppinut?
WILLIAM. En, hyvä herra.
SIERA. Siis ota minulta oppia. Jolla on, sillä on; sillä retoriikassa on lausemuoto, joka sanoo, että kun kaadat juotavaa kupista lasiin, niin toinen tyhjentyy ja toinen täyttyy; sillä kaikki meidän kirjailijat ovat yhtä mieltä siinä, että ipse on hän; mutta sinä et ole ipse, sillä minä olen hän.
WILLIAM. Mikä hän, hyvä herra?
SIERA. Se hän, hyvä herra, joka nai tämän tytön. Siis, sinä tolvana, herkeä — joka on arkikielellä samaa kuin: lakkaa — seurustelusta — joka moukkain kielellä on: yhteydestä — tämän neitsyen — tai tavallisella kielellä: tytön — kanssa; tai kaikki yhteen laskettuna: herkeä seurustelusta tämän neitsyen kanssa, muuten sinä, tolvana, olet mennyttä kalua, tai, paremmin ymmärtääksesi, kuolet; nimittäin, minä tapan sinut, toimitan sinut pois maailmasta, muutan elämäsi kuolemaksi, vapautesi orjuudeksi; kauppaan sinulle myrkkyä tai selkäsaunaa tai puukkoa; nujerran sinut politiikalla; tapan sinut sadalla viidelläkymmenellä tavalla; siis vapise ja mene!