Ensimmäinen kohtaus
Toinen seutu samalla saarella.
(Alonzo, Sebastian, Antonio, Gonzalo, Adrian,
Francisco ja muita tulee.)
GONZALO.
Iloitkaa, herra! Teillä niinkuin meillä
On syytä riemuun. Katoamme kalliimp'
On pelastus. Yleist' on turmiomme:
Matruusin vaimoll' on ja laivurilla
Ja kauppamiehelläkin joka päivä
Samainen aihe suruun. Ihmett' oli
Tää pelastus; sen harva tuhannesta
Sanoa vois. Siis surun vastapainoks
Älyllä lohtu pankaa.
ALONZO.
Vait, ma pyydän!
SEBASTIAN. Hänelle lohtu on kuin kylmä liemi.
ANTONIO. Hänt' ei niin hevin ripittäjä päästä.
SEBASTIAN. Kas, nyt hän paraikaa vetää komppakelloansa; heti kohta se lyö.
GONZALO. Herra, —
SEBASTIAN. Yks, — lukekaa!
GONZALO.
Jos joka huolta hemmotellaan näin,
Niin saapi hemmottaja —
SEBASTIAN.
Huollutusta.
GONZALO. Niin, todellakin, hän siitä huoltuu. Puhutte todemmin kuin aioitte.
SEBASTIAN. Ja te ymmärsitte sen viisaammin kuin luulinkaan.