(Othello, Lodovico ja seuralaiset lähtevät.)
EMILIA.
No, mitä nyt? Hän lauhemp' on kuin äsken.
DESDEMONA.
Hän sanoi palaavansa heti kohta;
Levolle käski mennä mun ja sinut
Lähettää pois.
EMILIA.
Lähettää minut pois?
DESDEMONA.
Niin käski hän. Senvuoksi, Emilia hyvä.
Yöpuku mulle tuo, ja hyvää yötä!
Hänt' emme nyt saa suututtaa.
EMILIA.
Oi, jos hänt' ette olis koskaan nähnyt!
DESDEMONA.
Sit' en ma sois: niin lemmin häntä, että
Sen miehen viha, karsauskin ja nuhteet —
Pois neulat ota — mieleiset on mulle.
EMILIA.
Häälakanat ma panin vuoteellenne,
Kuin käskitte.
DESDEMONA.
Ykskaikki! — Hyvä isä,
Kuin hupsut voimme olla! — Ennen sua
Jos minä kuolen, toinen lakanoista
Mun pue ylleni.
EMILIA.
Mit' aattelette?