DESDEMONA.
Mun äidilläni piika oli, Pirjo;
Hän lempi; kulta hurjistui ja läksi
Pois tiekseen. Raidast' oli hällä laulu,
Pahainen pätkä, vaan se sopi hälle.
Hän kuollessaan sen lauloi: mielestäni
Tuo laulu nyt ei mene; muut' en voi ma
Kuin istua pää kallellaan ja laulaa
Kuin Pirjo-raukka tuo. Ma pyydän: joudu!
EMILIA.
Yöpuvun tuonko?
DESDEMONA.
Älä; päästä neulat —
Tuo Lodovico se on sievä mies.
EMILIA.
Ja vallan kaunis mies.
DESDEMONA.
Hän puhuu hyvin.
EMILIA. Tunnen Venetiassa naisen, joka avojaloin olisi Palestinaan vaeltanut saadakseen muiskata hänen alahuultaan.
DESDEMONA (laulaa:)
"Sykomori-puun alla tyttö hyräjää,
Soi, raita, vihreä raita!
Povella on käsi ja polvella pää,
Soi, raita, raita, raita!
Tytön huokauksia puro säestää,
Soi, raita, vihreä raita!
Ja kyynelevirta se kiven pehmittää,
Soi, raita, raita, raita!"
Tuo laske syrjään. —
"Soi, raita, raita, raita!"