JAGO.
Kuin voitte, Cassio? — Joutuun paaret tänne!
GRATIANO.
Rodrigo!
JAGO.
Hän, hän se on. —
(Paaret tuodaan.)
Kah, tuessapa on paaret! —
Pois täältä jotkut teistä hänet viekää, —
Varoen. Maurin haavurin ma noudan. —
(Biancalle.) Te, neiti, säästäkäätte vaivojanne. —
Tää murhattu on, Cassio, ystäväni;
Mit' oli riitaa teillä keskenänne?
CASSIO.
Ei mitään laisinkaan. En tunne miestä.
JAGO (Biancalle.)
Kuin? Kalvas? — Viekää hänet katon alle. —
(Cassio ja Rodrigo kannetaan pois.)
Seis, herrat! — Neiti, vaalenetteko?
Kah, mikä kauhu hänen silmissänsä!
Niin, tuijotelkaa vaan! Kyll' oiti nähdään. —
Tarkastakaatte, katsokaapa häntä;
Kah, nähkääs, herrat! Syyllisyys se puhuu,
Vaikk' olis kaikki kielet puhumatta.
(Emilia tulee.)
EMILIA.
Haa! Mitä tääll' on? Mitä tääll' on, Jago?
JAGO.
Pimeessä Cassiot' ahdisti Rodrigo
Ja joukko muita, jotk' on pakoon päässeet.
Hän kuolon kieliss' on, Rodrigo kuollut.
EMILIA.
Voi sitä hyvää herraa! Cassio parkaa!
JAGO.
Niin riettaus palkitaan. — Emilia, kuule!
Kysypäs, miss' ol' iltaisella Cassio. —
(Biancalle). Haa! Vapisetteko?