OTHELLO.
Näin liinani ma hällä, jumal'auta!
Valapatto! Sydämeni kiveks muutat.
Mink' aion tehdä, murhaks sen nyt huomaan,
Vaikk' uhriks luulin sen. Ma näin sen liinan.
DESDEMONA.
Sen sitten löysi hän; en koskaan hälle
Sit' antanut. — Mies tänne kutsu; toden
Tunnustakoon hän.
OTHELLO.
Tunnustanut on hän.
DESDEMONA.
Mit', armas?
OTHELLO.
Ett' on käyttänyt hän sua.
DESDEMONA.
Luvattomasti?
OTHELLO.
Niin.
DESDEMONA.
Sit' ei hän saata
Sanoa.
OTHELLO.
Ei, suu hält' on tukittu;
Siit' oiva Jago pitänyt on huolta.
DESDEMONA.
Oo, pelkoni sen sanoo! — Hänkö kuollut?