OTHELLO.
Vait ja hiljaa!
DESDEMONA.
Vait olen. Mitä tahdot?
OTHELLO.
Liinan, josta
Niin pidin ja jonk' annoin sulle, annoit
Sa Cassiolle.
DESDEMONA.
En, kautt' autuuteni!
Mies tänne noudata ja kysy hältä.
OTHELLO.
Oi, armas, karta, väärää valaa karta!
Sin' olet kuolinvuoteellasi nyt.
DESDEMONA.
Niin, mut en nyt kai kuole?
OTHELLO.
Kuolet oiti:
Siis suoraan syntis tunnusta. Ja vaikka
Valallas joka kohdan kieltäisitkin,
Ei siltä muutu eikä poistu varmuus,
Jonk' alla vaikeroin. Sun täytyy kuolla.
DESDEMONA.
No, Jumal', armahda mua sitten!
OTHELLO.
Amen!
DESDEMONA.
Ja sinäkin mua armahda! En koskaan
Sua pettänyt, en Cassiot' armastanut
Enemmän, kuin mit' itse taivas salli;
En koskaan antanut ma lahjaa hälle.