OTHELLO.
Niin puhun.
DESDEMONA.
Sitten
Mua, Jumal', armahda!
OTHELLO.
Sydämest' amen!
DESDEMONA.
Jos sanot niin, et kaiketi mua murhaa.
OTHELLO.
Hm!
DESDEMONA.
Mut sentään sua pelkään: olet julma,
Kun silmäs pyörii noin. Vaan min' en tiedä,
Miks pelkäisin, kun syyllisyytt' en tiedä.
Mut sentään tunnen, että pelkään.
OTHELLO.
Muista
Nyt syntis.
DESDEMONA.
Se on rakkaus sinuhun.
OTHELLO.
Ja senvuoks kuolet.
DESDEMONA.
Luonnoton se kuolo,
Jok' etsii meitä rakkautemme tähden! —
Ah! miks noin alahuultasi sa puret?
Verisest' innost' ihan järkkyy ruumiis;
Se tietää pahaa. Toivon sentään, toivon,
Ett'ei mua tarkoita se.