EMILIA.
Sen täytyy,
Sen täytyy ilmi tulla! — Vait en ole,
En, en; vapaasti niinkuin tuuli puhun.
Ihmiset, pirut, taivaat, kaikki, kaikki
Häpeäks huutakoot sen; puhun sentään!
JAGO.
Kotihin kauniisti!
EMILIA.
En, sit' en tee.
(Jago yrittää pistää häntä miekalla.)
GRATIANO.
Hyi! Naista miekall' uhkaa!
Em.
Tyhmä mauri!
Sen liinan, josta puhuit, minä löysin
Satunnalta ja miehelleni annoin;
Hän juhlallisen vakaana mua usein —
Useemmin, kuin noin turha kalu sieti —
Pyys sitä varastamaan.
JAGO.
Hiiden huora!
EMILIA.
Hän Cassiolle tuon! Ei, minä löysin
Ja Jagolle sen annoin.
JAGO.
Valhettelet, hylky!
EMILIA.
En, jumal'auta! Hyvät herrat, en!
Sa, verta himoava narri! Miksi
Moiselle hölmölle noin kelpo vaimo?