CASSIO.
Saakeli soikoon, oivallinen laulu!
JAGO. Sen opin Englannissa; siellä sitä, totta toisen kerran, vasta juoda osataan. Ei Tanskan mies, ei saksalainen eikä tuo ihramaha hollantilainen — saas tästä! — ole mitään englantilaisen rinnalla.
CASSIO.
Onko se englantilainen niin verraton juomari?
JAGO. On kuin onkin; helposti hän juo tanskalaisen kumoon; hänellä ei vielä ole hikikarpaloa otsalla, kun jo saksalainen on pöydän alla; ja hollantilainen se jo kukertuu, ennenkuin maljaa toistamiseen täytetään.
CASSIO.
Päällikkömme terveydeksi!
MONTANO.
Siihen, luutnantti, minä yhdyn ja vastaan maljaanne.
JAGO.
O, sitä ihanata Englantia!
(Laulaa:)
Kuningas Staffan oli kunnon mies,
Hän housuista plootun jätti;
Mut kallihiks katsoi tuon kenties
Ja räätäliään nyt sätti.
Hän mies oli korkea arvoltaan,
Sinä vaan olet köyhä rakki;
Se ylpeys on, joka kaataa maan,
Siis yllesi vanha takki.
Viiniä tänne, hoi!