MONTANO.
Nyt vallille ja vahdit asemilleen!
JAGO.
Tuon miehen tuossa näitte: sotur' on hän
Ja kelpais vaikka Caesarinkin luona
Komentajaks. Te näette miehen viat;
Hyveisin ne on päiväntasoiss' aivan:
Molemmat yhtä pitkät. Sääli hänt' on!
Ma pelkään, ett' Othellon luotto häneen
Saartanne haittaa, jos saa pahaan aikaan
Tuo heikkous vallan.
MONTANO.
Juoko noin hän usein?
JAGO.
Se häll' on aina johdantona uneen;
Hän kellon kahdest' ympärinsä valvois,
Jos hiiva hänt' ei uneen tuutisi.
MONTANO.
Hyv' ois, jos päällikkönne sais sen tietää;
Ehk'ei hän sitä näe; tai Cassion hyveet
Vaan hyväntahtoisuudessaan hän huomaa
Ja virheet peittoon jättää. Eikö totta?
(Rodrigo tulee.)
JAGO (syrjään hänelle).
Rodrigo, mitä nyt?
Luutnantin jäljest' oiti lähde, — joutuun!
(Rodrigo lähtee.)
MONTANO.
Vahinko suuri, että jalo mauri
Semmoiseen virkaan — omaks sijaisekseen —
Noin paheisiinsa piinttyneen on pannut.
Se tekis kelpo työn, ken ilmoittais sen
Hänelle.
JAGO.
Min' en, vaikka Kypron saisin.
Rakastan Cassiota, kaikki annan
Parantaakseni häntä. Vait! Mit' ääntä?