JAGO.
Tiedättenhän, herra,
Ett' teitä rakastan.
OTHELLO.
Sen uskonkin.
Ja, — kun sun suopeaks ja suoraks tunnen,
Jok' arvaat sanas, ennenkuin ne lausut, —
Senvuoks mua peloittaa nuo katkolausees.
Viekasten, kavalien konnain ainaist'
On juonta tuo; mut kunnon miehess' on se
Salainen viittaus, joka hillitönnä
Sydämest' ilmi puhkee.
JAGO.
Michael Cassion —
Sen vaikka vannon — kunnon mieheks luulen.
OTHELLO.
Mä myöskin.
JAGO.
Tulis olla, miltä näyttäi,
Ja mit' ei ole, silt' ei näyttääkään.
OTHELLO.
Niin kyllä, miltä näyttää, tulis olla.
JAGO.
No niin, ma Cassion kunnon mieheks luulen.
OTHELLO.
Ei, siinä piilee muuta. Puhu mulle
Kuin itsellesi aivan mitä mietit,
Ja pahimmille aatoksilles anna
Pahimmat nimet.
JAGO.
Anteeks, hyvä herra.
Kyll' olen paljohonkin velkapää,
En toki siihen, jost' on orja vapaa:
Ilm' antamahan ajatuksiani.
Mitäpä, jos ne halvat ois ja väärät —
Sit' onko linnaa, johon riettaus koskaan
Ei tunkisi? Niin puhdast' onko rintaa,
Ett' epäluulot likaiset ei joskus
Siin' istuis oikeutta ja tuomitsis
Laillisten ajatusten kanssa rinnan?
OTHELLO.
Kavallat, Jago, ystävääs, jos häntä
Petetyks luulet, mutta pidät luulos
Salassa hänen korviltaan.