OTHELLO.
On liinas liian pieni.
Sa jätä tuo.
(Desdemona pudottaa nenäliinansa.)
Pois, sisään lähden kanssas.
DESDEMONA.
Mua kovin huolettaa sun huono vointis.
(Othello ja Desdemona lähtevät.)
EMILIA.
Sep' oivaa, että liinan tuon ma löysin;
Se oli maurin ensi lemmenlahja.
Tuo kumma Jago sadasti mua käski
Varastamaan sen; rouva siitä pitää —
Mies vaatii, että hän sit' aina varois —
Ja hän sit' yhä varjelee kuin silmää,
Puhuttelee ja muiskaa sitä. Mallin
Siit' otan ja sen Jagolle ma annan.
Ties taivas, mitä sillä aikoo hän;
Ma noudatan vaan hänen mieltähän.
(Jago tulee)
JAGO.
Mit' yksin teet sa täällä?
EMILIA.
Älä toru;
Mull' ompi jotain sulle.
JAGO.
Jotain mulle?
Ei uutta mitään.
EMILIA.
Mikä?
JAGO.
Houkka vaimo.