JAGO.
Viel' älkää nousko. —
(Polvistuu..)
Se kuulkaatten, te ikikirkkaat tähdet!
Meit' ympäröivät ilman vallat kaikki!
Todistakaa, ett' uhraa tässä Jago
Älynsä, sydämensä, kätten tarmon
Othellon kostotyölle. Käskeköön hän,
Ja tunnon-asia on häntä kuulla,
Vaikk' olis kuinka verinenkin toimi.
OTHELLO.
Tervehdin avosylin ystävyyttäs,
En tyhjin kiitoksin. Sua koitan oiti:
Tuo kolmen päivän kuluessa tieto,
Ett' elossa ei ole Cassio enää.
JAGO.
On kuollut ystäväni: se on tehty,
Kun käskette. Mut elää vaimon suokaa.
OTHELLO.
Kirottu, kirottu, se rietas narttu!
Mua seuraa tänne; käyn ja hankin jotain
Tehoisaa ainetta, jok' oiti surmaa
Tuon kauniin perkeleen. Nyt olet sinä
Mun luutnanttini.
JAGO.
Teidän ikipäiviksi!
(Lähtevät.)
Neljäs kohtaus. —
Linnan edustalla.
(Desdemona, Emilia ja narri tulevat.)
DESDEMONA.
Tiedätkö, poikaseni, missä luutnantti Cassion on asunmaja.