NARRI. No, se tehtävä ei käy ihmisymmärryksen yli, ja senvuoks; koetan sen täyttää.
(Lähtee.)
DESDEMONA.
Emilia, mihin jäi se liina multa?
EMILIA.
En tiedä minä.
DESDEMONA.
Ennen kukkaroni
Kadottanut ma oisin täynnä kultaa.
Jos mauri ei niin jalo miesi oisi
Ja vapaa luulevaisten halpuudesta,
Vois tästä pahan aatoksen hän saada.
EMILIA.
Hän eikö ole luuleva?
DESDEMONA.
Ken? Hänkö?
Aurinko hänen kotimaassaan, luulen,
Ne huurut hänest' imi.
EMILIA.
Kah, tuoss' on hän!
DESDEMONA.
En häntä päästä ennen kuin hän Cassion
Takaisin kutsuu. —
(Othello tulee.)
Kuinka voit sa, armas?
OTHELLO.
Kyll', armas, hyvin. — (Syrjään.) Raskas teeskennellä! —
Ja sinä, Desdemona?
DESDEMONA.
Hyvin, armas.