OTHELLO.
Kätesi! — Kostea on kätes!
DESDEMONA.
Sit' ei
Viel' ikä kuivannut ja huolet.
OTHELLO.
Auliin
Ja riettaan mielen merkki! Kuuma, kuuma,
Ja kostea! Niin, tarpeen olis sille
Rukous, paasto, lihan kidutukset,
Himosta luopumus ja menot hurskaat;
Siin' asuu perkel' ihveinen ja nuori,
Jok' usein kapinoipi. Hyvä käsi,
Ja aulis käsi!
DESDEMONA.
Kyllä tosiaankin:
Se käsi pois mun sydämeni antoi.
OTHELLO.
Käs' aulis! Muinoin sydän käden antoi;
Nyt kilvessä on — käsi eikä sydän.
DESDEMONA.
Tuot' en ma ymmärrä. — Nyt lupauksees.
OTHELLO.
Mihinkä lupaukseen, kultaseni?
DESDEMONA.
Puheilles olen kutsuttanut Cassion.
OTHELLO.
Mua ilkeä ja häijy nuha vaivaa;
Tuo tänne nenäliinas.
DESDEMONA.
Tässä, armas.