JAGO.
Niin, kunnia on aine, jok' ei näy;
Se usein niill' on, joilla sit' ei ole.
Mut mitä liinaan tulee —
OTHELLO.
Mielelläni
Sen, totta Jumal', oisin unhottanna!
Sa sanoit — O! se muistissani pyörii
Kuin ruttohisen talon päällä korppi,
Tuo tuhon enne, — ett' on liina hällä.
JAGO.
No, mitä sitten?
OTHELLO.
Se ei hyvä.
JAGO.
Mitä,
Jos sanoisin ma, että itse miehen
Näin teitä solvaavan, tai kuulin hältä —
Semmoisiakin konnia on, jotka,
Kun kiihkeillä pyyteillään tai naisen
Omasta ehdost' ansaan hänet saavat,
Vait eivät olla voi, vaan lörpöttävät.
OTHELLO.
Hän onko mitä virkkanut?
JAGO.
On kyllä;
Mut, olkaa varma, muuta ei, kuin minkä
Valalla kieltää voi hän.
OTHELLO.
Mitä virkkoi?
JAGO.
Ett' on hän — min' en tiedä, mitä on hän —
OTHELLO.
Haa! Mitä? mitä?